Päästiin Mukan kanssa tänään treeneissä keskittymään erittäin vaikeaan asiaan eli kääntymiseen hypyn päällä ja ennen hyppyä. Olen aina kuvitellut, että Muksun rakenne ei anna mahdollisuutta sen kääntyä hypyn päällä, mutta tänään tämä todettiin valheeksi. Huomasimme nimittäin Karin kanssa, että jos olen aivan paikallaan ja namit oikein sijoitettu niin Muka kääntyy todella hyvin jopa hypyn päällä. Jos taas itse olen "ohjaamassa" koiraa eli annan Mukalle pienenkin vihjeen vauhdista niin enää ei neiti pysty kääntymään. Teimme johtopäätöksen, että pienen belgin korvien väli ei kesta vauhtia ja käännöksiä. Eli kun mennään kovaa radalla niin silloin ei Muka pysty kasaamaan päätään, jotta se pystyisi tekemään lyhyen ja rauhallisen hypyn. Neiti siis haluaa mennä täysillä ja sata lasissa.

Toisena päivän teemana oli päälle jouksu, sillä halusin testata miten tämä toimii Mukalla kun Valen kanssa se onnistui lähes täydellisesti. Mukan kanssa homma olikin paljon vaikeampaa kuin Valella, sillä Mukalle on kuitenkin opetettu täysin erilainen tekniikka takaakiertoihin ja neiti ei muutenkaan ole yhtä tarkka vartalon suunnasta yms. Homma saatiin Muksullakin kuitenkin onnistumaan kunhan en ollut liikaa koiran edellä. Mielenkiintoista kyllä tämä liitohomma, kun koirat on suurinpiirtein yhtä nopeita, mutta silti niin erilaisia ohjata. Toisaalta eipä tämä olisi ehkä niin kivaa jos kaikki koirat olisivat samanlaisia.

Ajattelin nyt vielä kirjoittaa pienen yhteenvedon mitä kaikkea on tapahtunut viime huhtikuun jälkeen jolloin siis viimeksi (ennen tätä viikonloppua) olen kirjoitellut blogia. Paljon on nimittäin tapahtunut ja pitkälti pelkästään hyvää noin niin kun koirarintamalla.

Viime vuoden toukokuussa kalaVale aloitti kisauransa tokossa ja sai heti hienon ykköstuloksen ja toinenkin ykköstulos alokkaasta tuli vain kolme viikkoa ensimmäisen jälkeen. Syksyllä siirryimme Veen kanssa kilpailemaan avoimeen luokkaan ja heti ensimmäisestä kokeesta napsahti 1-tulos ja samalla Vale voitti luokkansa ja saavutti myös PONien tokomestaruuden 2009. Talvi ollaankin treenattu voittajan liikkeitä ja lumen sulamisen jälkeen onkin tarkoitus käydä korkkaamassa uusi luokka. Paljon meillä on vielä tekemistä, mutta paria liikettä lukuunottamatta muut alkaa olemaan jo jollakin mallilla, tosin työtä on vielä kaikessa.

Syyskuussa Valekoira aloitti kisauransa myös agilityn puolella ja takana on nyt neljä starttia. Kaksi starteista ovat olleet hylkyjä ja kahdesta muusta tuloksena on ollut 15 ja 10. Suurin ongelma on tällä hetkellä rimat ja myös irtoaminen eteenpäin, sillä neiti on ruvennut kuuliaiseksi kansalaiseksi, mutta tämä on kuulemma vai väliaikainen ongelma. Vale on kehittynyt agilityssä huomattavasti ja sen kanssa menemisestä nauttii todella, sillä onko mikään sen mahtavampaa kuin nähdä esteillä koira joka antaa itsestään kaiken ja vielä nauttii siitä aivan huimasti. (Jos kiinnostaa niin naamakirjassa on muuten yksi kalavalen kisarata nähtävillä.)

Muka lopetti käytännössä tokouransa viime toukokuussa, sillä neidillä on tokoiluun aivan liikaa intoa eikä pääkoppa pysy kasassa. Agilityä Muksu rakastaa nykyään kuin hullu puuroa ja tuntuu, että rakkaus lajiin kasvaa kokoajan (jos se vielä on mahdollista). Muksun kanssa kisailemme ja treenaamme ihan normaalisti eli emme kisaa hirveästi, koska saamaton ohjaaja ei koskaan musta ilmoittaa koiriaan kisaamaan. Parannusta tähän on kuitenkin jo tullut, sillä uskallamme taas kisata tamskin kisoissa, sillä siihen yhdistykseen on hankittu uudet keinut, joten ei tarvitse enää miettiä sitä, että muksu pelästyisi kyseistä estettä, joten nyt meidät voi nähdä radoilla taas jopa talvikautena.

Viikko sitten molemmat tytöt kävivät jopa näyttelemässä. Muka on pitänyt siitä lajista vain reilun neljän vuoden tauon, sillä edellinen esiintyminen oli nuorten luokassa ja nyt oltiin jo avoimessa. Aika saavutus viedä koira avoimeen luokkaan ensimmäistä kertaa, kun sillä on ikää kuitenkin vaivaiset 6,5 v. Tulos ei ollut mikään hyvä, sillä valitettavasti pieni näyttelypaikka ja paljon koiria ei ole Mukalle paras mahdollinen, joten tyttö oli aivan liian stressissä. Samassa näytelmässä ollut Vale taas oli aivan loistava. Neiti esiintyi kuin kokenut kehäkettu vaikka oli vasta toista kertaa näytelmässä. Vale liikkui kuin unelma ja seisoi kuin patsas, sillä kokenut esittäjä Anna sai Valesta irti juuri sen mitä neiti parhaimmillaan on. Tulos oli EH4 ja voin kertoa, että allekirjoittanut hyppi tasajalkaa riemusta kehän reunalla tuosta tuloksesta!

Toinen ja viimeinen Jenni Leinon koulutus ainakin tällä erää on takana. Tänään ei tullut aivan yhtä paljon uutta kuin eilen, mutta ajateltavaa ja opittavaa kuitenkin. Rata oli suhteellisen haastava ja mielestäni haastavampi kuin eilen. Tämän päiväinen olisi ollut unelmien täyttymys Mukalle sillä rata sisälsi monen monta putkea ja muksuhan rakastaa niitä, tosin eipä Valekaan niitä mitenkään vihaa vaan ovat sillekin oikeastaan lempparieste.

Radan alun pystyi tekemään monella tavalla ja itse valitsin loogisimmaksi vekityksen, jotta linja seuraavalle esteelle olisi täydellinen, vekitys itsessään toimi, mutta sen jälkeen tuleva käännös ei, sillä allekirjoittaneelle tuli liian kiire ja joko myöhästyi kepeille törkkäämisessä tai unohti koiran hypyllä oman onnensa nojaan. Toinen vaihtoehto oli kaksi ennakoivaa valssia ja se oli meille lähes täydellinen vaihtoehto. Vaikka Valella ei ole koskaan ennakoivia tehty se ymmärsi ja lähti niihin mukaan todella hyvin ja kaiken huipuksi vielä rimatkin pysyivät ylhäällä. Samaa tekniikkaa käytin myös eräässä toisessa kohdassa pariin otteeseen ja se toimi täydellisesti, sillä käännöksistä tuli niin tiiviit kuin vain on mahdollista.

Reenasimme myös viskileikkausta, joita olen aikaisemminkin tehnyt ilman, että tiesin sillä olleen jonkun erikoisen nimen. Olen aina kokenut kyseisen leikkauksen liian riskialttiiksi, mutta kun Jenni jaksoi syvällisesti perehdyttää allekirjoittaneen siihen niin nyt voin jopa uskaltaa aikuisten oikeasti käyttää sitä. Selkeästi lisää treeniä tarvitsen jaakotuksiin niin yksinään kuin esimerkiksi pakkovalssin yhteyteen, sillä se on todella epävarma ja joudun keskittymään liikaa omaan tekemiseeni, joten koira saattaa hieman unohtua.

Yleisesti ottaen viikonlopusta jäi erittäin hyvä mieli, sillä Vale on mahtavaakin mahtavampi koira, jolle ei käytännössä tarvinut viikonloppuna opettaa mitään vaan neiti toimi "apuvälineenä", jotta allekirjoittanut oppisi ohjauksia ja saisi vietyä tyypin oikeaan paikkaan mahdollisimman hyvin. Vale siis toisinsanoen lukee ja tulkitsee ohjauksia lähes täydellisesti, joten niiden opettaminen sille on aika pieni juttu, mutta sen ohjastajan opettamisessa onkin sitten suuremmat haasteet...

Josko taas reilun vuoden jälkeen ryhdistäytyisi tai sitten ei...

Valella alkoi eilen tippavika ja tänään neiti pääsikin esittelemään hienoja vaaleanpunaisia sydän-pöksyjään kaikille Jenni Leinon alikiitokurssilla. Päivän anti oli mitä mahtavin, sillä ohjastaja oppi kätevääkin kätevämmän taidon kalaValen kanssa eli päälle juoksun ja lisäksi saksalaisen käyttö vahvistui taas hieman. Ongelmia oli pakkovalssissa putkeen, mutta hypyillä se toimii vallan mainiosti ja niistoa pitää vielä harjoitella ja paaaaljon.

Jenni oli tehnyt meille mielenkiintoisen radan, jolla oli 20 estettä. Rataantutustumisessa rata tuntui vaikealta enkä uskonut meitin millään selviävän siitä. Kuitenkin kun lähdimme yhdessä käymään rataa läpi ja Jenni esitteli ohjausvaihtoehdot niin alkoi tuntua siltä ettei rata ollutkaan aivan niin mahdoton kuin mitä ensivaikutelma antoi ymmärtää. Jennin ajatuksena oli alusta asti se, että rataa ei ole tarkoitus suorittaa kerralla läpi vaan, että se mennään noin kolmen esteen pätkissä ja testataan ainakin paria jos ei kolmeakin erilaista ohjausta jokaiseen kohtaan, jotta löytyisi se oikea ja juuri omalle koiralle paras vaihtoehto. Tämä kuulosti hyvältä ja käytännössä tuli todettua se erittäin toimivaksi, sillä se oma ajatus parhaasta ratkaisusta ei ainakaan meitin kohdalla aina ollut se oikeasti paras.

Valen kanssa rataa tehdessä huomasin, että varsinkin tuon neidin kanssa on rintamasuunnalla ja jalkojen suunnalla ihan järkyttävä ja samalla ärsyttävä merkitys. Vale nimittäin on ihan älyttömän tarkka tästä kun Muksu taas ei niin hirveästi välitä tai ainakin antaa ymmärtää niin. Alussa teimme pakkovalssia hypyllä mikä toimi hienosti, mutta samalla huomasin, että Vale ei osaa lukea pakkovalssia putkella, joten tämä täytää laittaa listalle "opettelua vaativat asiat". Itse olin ajatellut alussa vain pakkovalssin olevan kätevä takaakiertoon, mutta huomasin myös saksalaisen tässä toimivan erittäin hyvin ellei jopa paremmin kuin pakkovalssin.

Radan seuraavassakin kohdassa pääsimme testaamaan saksalaista uudestaan ja se tuntui aivan erilaiselta kuin edellinen, sillä siihen mentiin liikkeestä eikä paikaltaan kuten lähtötilanteessa, jotenkin vaan tuo rytmiin pääseminen ja oikea-aikaisuus on niin paljon helpompaa kun on liikkeessä.

Seuraavaksi listalle "opettelua vaativat asiat" pääsee niisto. Teimme todella monta niisto-yritystä, mutta harva niistä onnistui ja tätä täytyy siis treenata paljon, koska itse meinaan lähteä liian nopeasti pois tilanteesta tai oma rintamasuunta on liian painostava.

Päivän ehdottomasti parhaana juttuna tuli päälle juoksu eli käytännössä tilanne, jossa hypyt ovat vierekkäin ja koira pitäisi saada työnnettyä hypyn taakse takaakiertoon ja siitä hypyn yli ja sitten taas sama seuraavalle ja seuraavalle hypylle. Näissä jään normaalisti tosi pahasti jälkeen kun pitää kääntyillä sinne tänne ja tonne, mutta Jennin opettamalla tekniikkalla voi vaan itse juosta suoraan ja takana olevaa koiraa muutamalla pienellä käden liikkeellä ohjata hypyn taakse ja yli. Kätevää todellakin, varsinkin kun me oltiin Valen kanssa siinä aivan huippuja!

Loppuosa radasta sujuikin sitten meille jo aika normaaleissa merkeissä eikä mitään suurempaa hämminkiä ollut, mitä nyt ohjaajan pieniä vääriä sijoittumisia ja sillee. Huipentumana oli kuitenkin se, että Valekoira kesti todella hyvin sen, että irtosin pujottelussa sivusuunnassa ja kesti jopa ohjaajalta hypyn toiselta puolelta menemisen, jeah!

Yleisesti ottaen muutamat kohdat epäonnistuivat moneen otteeseen, koska oma rintamasuunta kääntyi käden mukana vaikka sen olisi pitänyt pysyä paikallaan, mutta näitä ei opi muuta kuin treenaamalla ja vielä vähän lisää treenaamalla. Innolla siis odotamme jo huomista!

Perjantaina oli kaunis ilma ja muutenkin magee keli, joten mitä muuta sitä voi koiraihminen tehdä kun lähteä koirien kanssa treenaileen. Niinpä menimme koko porukan voimin kentälle tokoileen. Tiedä johtuuko innostus tällä hetkellä hienoista keleistä vai siitä, että alle kuukausi Valen ekaan tokokokeeseen, joten pakkohan homma on saada siihen mennessä kuntoon. Vale tosin on sikäli hyvässä vaiheessa, että enää hyppy on ainut mikä ei treeneissä toimi täydellisesti, joten pientä hiomista on vielä tiedossa ennenkö ollaan täysin valmiita.

Valen kanssa otin tänään jättöliikkeitä, luoksetuloa, noutoa ja seuraamista. Jättöliikkeet sujuivat todella mallikkaasti ja pitkästä aikaa testasin mitä tapahtuu jos palaan sivulle ja palkkaan vasta siitä, onnistui hyvin sekä seisomisessa, että maahanmenossa. Luotto alkaa olemaan allekirjoittaneella siis kohdallaan jättöliikkeiden osalta, kunhan itse en vaan pilais niitä sitten kisoissa, toivossa saa elää, mutta katsellaan miten käy.

Luoksetulot oli Valella hyvät, nyt kun muistin käyttää sivulle-käskyä. Seuraamisessa palkkasin naksulla kun Vale oli oikeassa kohdassa, valitettavasti neiti kuitenkin painoi ja edisti aina välillä. Mutta tarpeeksi palkkaamalla kun hakee oikeaan kohtaan tämä homma saadaan toivottavasti kuntoon.

Lopuksi otin Valella noutoa missä torstaina treenattiin sivulla istumista ja kapulan suussapitoa. Pitoharjoitus onnistui mainiosti, joten testasin miten käy kun otan askeleen ja pysähdyn. Pari kerran jälkeen neiti istui hienosti sivulle ja kapulakin pysyi suussa, aivan valtavaa edistymistä siis tapahtunut jo eiliseen, mahtava neiti! Jotta ei oltaisi käyty liian ahneeksi pitihän sitä kokeilla mitä tapahtuu kun ojennan kapulan Valelle sen ollessa edessä ja käsken sivulle. Neiti yllätti todenteolla, sillä kapula pysyi suussa ja neiti siirtyi sivulle. AIVAN MAHTAVAN UPEAA! Nouto alkaa olemaan siis lähestulkoon kasassa vielä lisä varmuutta sivulle tuloon kapulan kanssa ja sitten yhdistäminen itse noutamiseen, pienestä kiinni tämä liike siis! MAHTAVAA VALE-KOIRA!

Mukan kanssa treenattiin kaukojen maahan-istu-maahan asennon vaihtoa, luoksetuloa ja noutoa. Nouto sujui mainiosti, enkä viitsinyt ottaa kuin kaksi toistoa, sillä ekalla kerralla perusasento oli hieman vino, mutta toisella kerralla sujui jo mallikkaasti. Seuraavaksi treenasimme kaukoja ja ongelmia ilmeni heti alkuun. Koko talvi ollaan opeteltu maasta seisomaan nousua ja nyt se onnistuu jo todella hyvin, sillä kun annoin Muksulle istu-käskyn neiti nousi seisomaan. Tarpeeksi läheltä ja selkeällä käsimerkillä sain neidin nousemaan istumaan, mutta selkeästi seisominen on nyt niin pahasti muistissa, että en uskalla viilata sitä ennen kuin avoimen kaksi ykköstulosta on kasassa. Nyt treenaamme koko kevään maahan-istu-maahan asennonmuutosta, jotta se onnistuisi hyvin ja saadaan se samaan pisteeseen kuin missä se oli ennen seisomistreenejä.

Viimeisenä otimme luoksetuloa takapalkalla ja takapalkkana oli tänäänkin purkkiruoka, joka on Muksun lempparia. Treeni onnistui tänään eilistä paremmin, eikä jumittamista enää ollut. Kutsuin koiran suoraan luokse ja vauhti tuntuu pikkuhiljaa kasvavan normaaliin. Vielä vaan lisää läpijuoksutreeniä ja sitten varmaan voi taas aloittaa pysäyttämiset. Hyvältä näyttää siis tässä vaiheessa.

Perjantaina oli tytöillä siis todella onnistuneet treenit ja nyt odotan innoissani lähestyviä kisoja!

Kuvassa: Muka hyvä ruoka, parempi mieli. Kuvaaja: Roxy Mikkonen

Tällä viikolla ollaan treenailtu innokkaasti tyttöjen kanssa tokoa. Käytiin testaamassa oma kenttä tiistaina, porukalla treenattiin torstaina.

Tiistain treenit meni Mukan osalta juoksenteluksi, sillä neiti oli todella innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa omalle tutulle kentälle treenaamaan. Mukan kanssa otettiin vain ruutua ja treenit meni ihan ok. Kaikissa väleissä tosin Muka teki kunnon kunniakierrokset lelu suussa, ainakin neiti nautti hommasta...

Valen kanssa treenattiin jättöliikkeitä, luoksetuloa ja noutoa, kaikki meni ok, ei mitään erityistä kerrottavaa tämän neidinkään treeneistä.

Torstaina saimme kaveriksi Hannan, Sinnan ja Lillin, sekä Tanjan ja Miinan. Vale aloitti treenit jättöliikkeillä niin, että liikkeenohjaaja käskytti meitä ja naksautti samantien kun Vale teki oikean asennon. Maahan menoissa iteltä tuli liikaa vartaloapua ja kun lähdin poistamaan sen kokonaan niin koirakaan ei mennyt maahan. Otettiin pariin otteeseen uusiksi ja johan toimi. Nyt siis mun pitää keskittyä itseeni etten käänny koiraa kohti. Liikkestä seisomiset onnistui todella hyvin. Näiden jälkeen harjoiteltiin pariin otteeseen seisomisen sivulle palaamista, lähinnä hyppyä ajatellen, sillä Valella on paha tapa mennä istumaan heti kun tulen sen viereen. Nyt saatiin tätäkin parin toiston jälkeen parempaan suuntaan.

Toisella kierroksella Valen kanssa otettiin luoksetulo ja nouto. Luoksetulossa ensimmäisellä kerralla perusasento oli huono, mutta tajusin tämän jälkeen, että voisin antaa koiralle käskyn, sivu enkä tänne, sillä eihän sille ole opetettu tulemaan sivulle tänne-käskyllä, hyvä minä taas kerran. Toisella kerralla annoin luoksetulossa sivulle-käskyn ja johan toimi! Noudossa kaipasin kavereilta apua sen suhteen miten edetään jatkossa, sillä Valen saa kyllä ohjattua kapula suussa sivulle, mutta ei istumaan... Vinkiksi saimme, että opetan neidin ensin istumaan kapula suussa. Tätä ruvettiin treenaamaan ja johan homma rupesi toimimaan... Hyvä Vee!

Mukan ensimmäinen treenikierros keskittyi ruutuun. Rakensimme kentälle kaksi ruutua niin, että lähtöpaikka molempiin oli melkein sama, mutta ruudut olivat eri suunnissa. Ennen koiran ottamista autosta kävin viemässä kumpaakin ruutuun lelut. Kun lähetin neidin ekaan ruutuun kehuin liian nopeasti, joten Muka kääntyi ruudusta kohti ja tuli luokse. Uusin tämän ja nyt lelu löytyi hienosti. Sitten lähetys toiseen ruutuun, joka onnistui mainiosti. Kolmantena lähetys ensimmäiseen ruutuun niin ettei siellä ollut palkkaa, homma onnistui toisella yrittämällä. Taas paluu ruutuun nro2. Muka lähti ruutuun todella hyvin, mutta mokasin itse pysäyttämällä Muksun liian aikasin, joten se oli vain puoliksi ruudussa. Koiralle kehut ja sitten uusintalähetys, nyt meni homma nappiin allekirjoittaneenkin osalta. Kunnon leikit väliin ja samalla vaivihkaa toinen lelu ruutuun ja lopuksi vielä lähetys, joka onnistui hienosti. Hyvä jättää koira tauolle odottamaan seuraavaa kierrosta.

Toisella kierroksella otin luoksetuloa ja siinä pysäytystä. Mukalle extrahyvätmageetihanatsuosikkinamit taakse. Koska käytin purkkiruokaa ekaa kertaa takana tarvitsin avustajan vahtimaan ettei neiti karkaa kipolle. Hieman oli homma hakusessa kun halu taakse oli aivan valtava, mutta eiköhän pikkuhiljaa Muksu opi, että mitä nopeemmin tekee käsketyt asiat sitä nopeammin pääsee kipolle, saa nähä miten käy. Positiivista oli se, että neiti ei edes yrittänyt karata kipolle vaan totteli taitavasti.

Niinhän siinä kävi, että sunnuntaina piti suunnata Hämeenlinnaan ensin PON-kerhon hallituksen kokoukseen ja sen perään kevätkokoukseen. Edellisenä iltana Maiju rinpautteli ja kyseli, että kiinnostaisko tokotreenit kokouksen jälkeen ja arvata saattaa, että tottakai kiinnosti! Kokouspaikan vieressä oli vielä sopivasti meitä varten kenttä, joten treenipaikkaakaan ei tarvinut kaukaa lähtee etsimään.

Aloitimme treenit paikallamakuulla ja omistani makailemassa oli Vale. Valen molemmin puolin makasi ponit, eli Heddi ja Thirza. Valella oli todella kaunis paikallamakuun  ei liikahtanut yhtään, kerran vilkaisi hoitotäti Heddiä ja siinä kaikki. Lauantain ongelmana ollut levottomuus sivulla istumisessa ennen liikettä oli tänään jo huomattavasti parantunut eli neiti ei teputellut kokoaikaa.

Paikalla makuun jälkeen katsoin Thirzan ja Roxyn treenaamista ja hyvältähän se näytti. Vähän vinkkejä seuraamiseen ja uskon, että kohta on seuraaminen vielä parempi kuin nyt.

Valen kanssa treenasimme ensisijaisesti lauantaina kamalalta näyttänyttä seuraamista ja tänään se oli jo paljon parempi. Naksuttelin ja palkkasin neitiä useaan otteeseen.

Lisäksi vahvistin Valella liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Lupaavalta näyttää, että pikku hiljaa nekin alkaa onnistua. Valella otin myös luoksetulon joka oli todella mallikas sivulle tulon kanssa, mutta vauhti oli suht. hidas. En tiedä johtuiko lyhyestä matkasta. Otin luoksetulon pari kertaa uudestaan lelulla ja kyllähän sieltä Vale-koirasta rupesi vauhtiakin löytymään.

Muksun kanssa treenattiin vain luoksetuloa ja sen pysäytystä. Maijun avustuksella tein niin, että kun Muka lähtee namikipolta takaisin mua kohti Maiju laittaa namin kippoon ja pysäytän Mukan ja taas se saa palkan. Näitä toistoja otettiin ketjussa noin viisi putkeen. Ekalla kerralla Mukan oli todella vaikeaa tajuta, että nami on takana vaikka itse en ole sitä sinne vienytkään. Kun sama juttu tehtiin uusiksi oli neiti jo tajunnut todella hyvin mistä on kyse ja homma meni paljon hienommin kuin ekalla yrittämällä. Omasta mielestäni Mukalla ei kuitenkaan ole tarpeeksi halua mennä namille ja mietin, että tulevaisuudessa voisin ottaa taakse paremmat namit.

Yleisesti ottaen oli siis hyvät treenit ja oli mukava treenata Maijun ja Roxyn kanssa pitkästä aikaa!

Talvi kääntyy kevääseen ja lauantaina oli viimeiset "viralliset" tokotreenit Talasmäen Annen vetämänä, kiitokset Annelle, että olet jaksanut meitä koko talven!

Valen kanssa aloitimme ryhmäpaikalla makuulla, mitä ei olla tehty koko talvena, siis ryhmässä. Itse paikalla olo oli mitä mahtavin, sillä koira ei liikahtanutkaan ja makasi todella rauhallisesti. Sitä ennen olikin sitten ongelmia, sillä sivulla istuminen ja homman aloittaminen oli Valelle vaikeata, se liikkui kokoajan paikaltaan peruuttamalla, meni maahan tai teki jotain ihan muuta. Emme ole aikaisemmin joutuneet odottamaan rivissä, että muut ovat valmiita, joten hyvä, että tämä ongelma tuli esille, jotta osaan puuttua siihen enkä huomaa tätä vasta kokeessa, joka on muuten 2.5!

Paikalla makuun jälkeen otin Valen kanssa useita sivulla istumisharjoituksia ja pikkuhiljaa se rupesi sujumaan, joten näitä lisää! Ensimmäinen "kunnon" liike mitä harjoittelimme oli alokasluokan hyppy. Itse hyppy meni hyvin, Vale hyppäsi tarpeeksi pitkälle ja pysähtyi käskystä seisomaan paikalleen kuin tatti. Tähän asti hyppy siis kunnossa. Ongelmia tuli kun lähdin menemään koiran sivulle ja sitä ei Vale vielä kestä vaan lähtee tulemaan vastaan ja kun viimein pääsen sivulle se istuu samantien. Tähän tarvitaan vielä siis treeniä.

Seuraavaksi Valella oli tarkoitus ottaa liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Se homma meni ihan penkin alle, sillä Valen seuraaminen oli jotain uskomattoman kamalaa, suoraan sanoen järkyttävää. Nimittäin kun sanoin sille käskyn se loikkasi lähes metrin eteenpäin ja näin ollen seuraamispaikka oli todella edessä. Tämänlisäksi se vielä vinotti ja painoi niin etten meinannut pystyä kävelemään. Niin ja kiitos tämän tuli sitten astuttua muutaman kerran neidin varpaille, mutta omapahan oli syynsä. Monia juttuja kokeiltiin, mutta loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että jos Vale edistää pysähdyn heti ja odotan, että se korjaa paikan. Toisena juttuna vahvistan sillä taas paljon naksuttimella oikeaa seuraamispaikkaa. Voi varmaankin katsoa peiliin, sillä seuraamista on tullut palkattua viimeaikoina aivan liian vähän.

Toinen ongelma minkä treeneissä huomasimme oli se, että kun teen kisanomaisen liikkestä maahanmenon Vale ei mene maahan, sillä se ei osaa. Tässä on taas nimittäin käynyt niin, kun treenailen yksikseni niin käännän vartaloa, että nään meneekö neiti maahan ja se on nyt oppinut sen liikkeen apuna, joten vaatiin muun pientä kääntymistä, että osaa mennä maahan. Tähän tarvitaan siis taas treenit ja apuohjaajaa silmiksi.

Takapakkia on siis tullut Valen kanssa viimeaikoina, mutta nyt sitten tehotreeniä, tosin tarvii kyllä myöntää, että olen ollut viimeiset pari viikkoa tosi laiska tokon suhteen.

Muksun kanssa treenattiin tänään luoksetuloa ja ruutua. Muksu on aikas hyvin tajunnut luoksetulon pysäytyksen, tosin tulee vielä pari koiran mittaa käskyn jälkeen, mutta pysähtyy, se on mulle se tärkein juttu! On hienoa, että neiti on oikeasti hiffanut tän jutun ja nyt otimme käyttöön takapalkan, jolloin Mukalle toivottavasti tulisi vielä suurempi halu pysähtyä. Aika näyttää miten käy.

Otimme muksun kanssa ruutuakin ihan sen takia, että itseksemme treenatessa siinä on ollut tosi pahoja ongelmia ja Muka ei ole mennyt ruutuun tai on säheltänyt muuten. Miten treeneissä sitten kävikään... Tietysti se teki täydellisen ruudun ja pysähtyi kuin unelta, joten se siitä sitten, eipä ongelma tietenkään tule esille silloin kun on paikalla ihminen jolla voisi olla ideoita. Lopuksi otimme Muksulla vielä ruudun kutsuja ja ne meni suoraansanoen ihan päin ..., joten nyt pitää muistaa ruveta treenaamaan sitäkin. Kuinkahan mä muistan kaiken mitä pitäis treenata?

Tänään käytiin Valen kanssa vierailulla Kankaanpäässä ja kohteena ell Kari Ventelä. Matkan tarkoituksena oli kuvauttaa Valen lonkat, kyynärät, selkä ja hännänpää. Näiden lisäksi tutkituttaa vielä polvet.

Jännitys oli hirveä, sillä toivoin parasta, mutta pelkäsin pahinta. Kennelliittoon lonkat ja kyynärät lähtivät seuraavilla tuloksilla A ja 0. Eli jos Kennelliitossa tulokset ei muutu niin Vale on noilta osin parasta mitä voi olla, jihuu! Polvet olivat myös terveet eli 0, selkärangassa ei ollut mitään vikaa. Hännän kuvautin, koska halusin tietää miltä Valen häntämutka näyttää ja onko sielä nikama kehittynyt väärin vai vaurioitunut. Vastaus tähän on, sekä että. Eli siellä on yksi L-kirjaimen mallinen nikama ja sitä seuraava nikama on selkeästi katkennut. Onneksi tämä löytö ei kuitenkaan vaikuta Valen kanssa harrastamiseen.

Tässä kuva mutkasta, kiitos Mikkosen Roxylle, joka otti kuvasta kuvan, kun omasta kamerasta ei ollut tohon.

Valen kanssa treenailtiin agiliitoa taas keskiviikkona. Tämän kertaisen treenin ideana oli täyspitkä ratatreeni. Kouluttelijamme Jonna oli alkuun ehkä jopa hieman juoni, sillä laittoi meidät menemään pienen pätkän ja kun se saatiin selvitettyä niin tuli toteamus, että "ei jäädä viilaamaan tätä, pääsette tekeen sen vielä uudestaan". Sama toistui vielä kahteen kertaan ja paljastuihan lopulta tavoitekin. Olimme nimittäin menneet 23 esteen radan pätkissä ja lopuksi oli vuorossa sama rata, mutta kokonaisuudessaan yhdellä kertaa.

Mutta paluu hieman takaisin päin. Kolmannessa ja samalla viimeisessä pätkässä mä halusin ehdottomasti saada keinun radalle, sillä viime viikon treeneissä se meni tosi hyvin. Sain kuin sainkin tahtoni läpi ja keinu saatiin viimeiseksi esteeksi. Valen kanssa muisteltiin alkuun keinua ja tein uhkarohkean teon ja annoin keinun laskea omalla painollaan ilman hidastamista ja paukahtamisen vaimentamista. Riski oli onneksi tällä kertaa sen ottamisen arvoinen, sillä Vee ei ollut moksiskaan kolahduksesta tai nopeasta kääntymisestä vaan oli heti valmis tekemään saman uudestaa. Tuntui jopa siltä, että se tykkäsi esteestä enemmän nyt kun se kolahti ja meni lujaa, joten tytöllä on nyt periaatteessa kisavalmis keinu.

Mutta siihen kokonaiseen rataan. Alku meni todella hienosti melkein voisi sanoa, että jopa täydellisesti. Ensimmäinen virhe tuli radan loppupuolella, kun jouduin päästämään koiran eteen ja jäin sen verran taakse etten ehtinyt työntämään sitä esteelle joka oli 90 asteen kulmassa. Siitä siis inasen ohitse, mutta nopeasti ja sujuvasti saatiin se kohta korjattua. Seuraavana esteenä oli puomi ja siinä Vale tuli alas asti, mutta ei pysähtynyt alastulokontaktille, joten palautin sen sinne. Loppuosa menikin sitten taas mahtavasti. Ja viimeisenä esteenä ollut keinu aivan mainiosti ja keinun alastulolle Vale tajusi tehdä todella hienon two on - two off -kontaktin. Hienosti meni siis ensimmäinen täyspitkä rataharjoitus tai siis ylipitkä rataharjoitus. Jos oltaisiin oltu kisoissa tuloksena olisi ollut 5vp, sillä silloin en olisi palauttanut koiraa puomille. Mahtava treeni siis.

Treenien lopuksi otin Valella vielä pari vauhdikasta puomi - keinu yhdistelmää, joista taas ekalla kerralla puomin kontaktilta palautettiin, mutta keinu onnistui moitteettomasti. Uusintayrityksessä puomikin onnistui, mutta tätä vauhdikasta puomia pitää meitin siis vielä harjoitella, mutta kaikenkaikkiaan erittäin mahtavat treenit, hyvä pikku-Vee!