Perjantaina oli kaunis ilma ja muutenkin magee keli, joten mitä muuta sitä voi koiraihminen tehdä kun lähteä koirien kanssa treenaileen. Niinpä menimme koko porukan voimin kentälle tokoileen. Tiedä johtuuko innostus tällä hetkellä hienoista keleistä vai siitä, että alle kuukausi Valen ekaan tokokokeeseen, joten pakkohan homma on saada siihen mennessä kuntoon. Vale tosin on sikäli hyvässä vaiheessa, että enää hyppy on ainut mikä ei treeneissä toimi täydellisesti, joten pientä hiomista on vielä tiedossa ennenkö ollaan täysin valmiita.

Valen kanssa otin tänään jättöliikkeitä, luoksetuloa, noutoa ja seuraamista. Jättöliikkeet sujuivat todella mallikkaasti ja pitkästä aikaa testasin mitä tapahtuu jos palaan sivulle ja palkkaan vasta siitä, onnistui hyvin sekä seisomisessa, että maahanmenossa. Luotto alkaa olemaan allekirjoittaneella siis kohdallaan jättöliikkeiden osalta, kunhan itse en vaan pilais niitä sitten kisoissa, toivossa saa elää, mutta katsellaan miten käy.

Luoksetulot oli Valella hyvät, nyt kun muistin käyttää sivulle-käskyä. Seuraamisessa palkkasin naksulla kun Vale oli oikeassa kohdassa, valitettavasti neiti kuitenkin painoi ja edisti aina välillä. Mutta tarpeeksi palkkaamalla kun hakee oikeaan kohtaan tämä homma saadaan toivottavasti kuntoon.

Lopuksi otin Valella noutoa missä torstaina treenattiin sivulla istumista ja kapulan suussapitoa. Pitoharjoitus onnistui mainiosti, joten testasin miten käy kun otan askeleen ja pysähdyn. Pari kerran jälkeen neiti istui hienosti sivulle ja kapulakin pysyi suussa, aivan valtavaa edistymistä siis tapahtunut jo eiliseen, mahtava neiti! Jotta ei oltaisi käyty liian ahneeksi pitihän sitä kokeilla mitä tapahtuu kun ojennan kapulan Valelle sen ollessa edessä ja käsken sivulle. Neiti yllätti todenteolla, sillä kapula pysyi suussa ja neiti siirtyi sivulle. AIVAN MAHTAVAN UPEAA! Nouto alkaa olemaan siis lähestulkoon kasassa vielä lisä varmuutta sivulle tuloon kapulan kanssa ja sitten yhdistäminen itse noutamiseen, pienestä kiinni tämä liike siis! MAHTAVAA VALE-KOIRA!

Mukan kanssa treenattiin kaukojen maahan-istu-maahan asennon vaihtoa, luoksetuloa ja noutoa. Nouto sujui mainiosti, enkä viitsinyt ottaa kuin kaksi toistoa, sillä ekalla kerralla perusasento oli hieman vino, mutta toisella kerralla sujui jo mallikkaasti. Seuraavaksi treenasimme kaukoja ja ongelmia ilmeni heti alkuun. Koko talvi ollaan opeteltu maasta seisomaan nousua ja nyt se onnistuu jo todella hyvin, sillä kun annoin Muksulle istu-käskyn neiti nousi seisomaan. Tarpeeksi läheltä ja selkeällä käsimerkillä sain neidin nousemaan istumaan, mutta selkeästi seisominen on nyt niin pahasti muistissa, että en uskalla viilata sitä ennen kuin avoimen kaksi ykköstulosta on kasassa. Nyt treenaamme koko kevään maahan-istu-maahan asennonmuutosta, jotta se onnistuisi hyvin ja saadaan se samaan pisteeseen kuin missä se oli ennen seisomistreenejä.

Viimeisenä otimme luoksetuloa takapalkalla ja takapalkkana oli tänäänkin purkkiruoka, joka on Muksun lempparia. Treeni onnistui tänään eilistä paremmin, eikä jumittamista enää ollut. Kutsuin koiran suoraan luokse ja vauhti tuntuu pikkuhiljaa kasvavan normaaliin. Vielä vaan lisää läpijuoksutreeniä ja sitten varmaan voi taas aloittaa pysäyttämiset. Hyvältä näyttää siis tässä vaiheessa.

Perjantaina oli tytöillä siis todella onnistuneet treenit ja nyt odotan innoissani lähestyviä kisoja!

Kuvassa: Muka hyvä ruoka, parempi mieli. Kuvaaja: Roxy Mikkonen

Tällä viikolla ollaan treenailtu innokkaasti tyttöjen kanssa tokoa. Käytiin testaamassa oma kenttä tiistaina, porukalla treenattiin torstaina.

Tiistain treenit meni Mukan osalta juoksenteluksi, sillä neiti oli todella innoissaan kun pääsi pitkästä aikaa omalle tutulle kentälle treenaamaan. Mukan kanssa otettiin vain ruutua ja treenit meni ihan ok. Kaikissa väleissä tosin Muka teki kunnon kunniakierrokset lelu suussa, ainakin neiti nautti hommasta...

Valen kanssa treenattiin jättöliikkeitä, luoksetuloa ja noutoa, kaikki meni ok, ei mitään erityistä kerrottavaa tämän neidinkään treeneistä.

Torstaina saimme kaveriksi Hannan, Sinnan ja Lillin, sekä Tanjan ja Miinan. Vale aloitti treenit jättöliikkeillä niin, että liikkeenohjaaja käskytti meitä ja naksautti samantien kun Vale teki oikean asennon. Maahan menoissa iteltä tuli liikaa vartaloapua ja kun lähdin poistamaan sen kokonaan niin koirakaan ei mennyt maahan. Otettiin pariin otteeseen uusiksi ja johan toimi. Nyt siis mun pitää keskittyä itseeni etten käänny koiraa kohti. Liikkestä seisomiset onnistui todella hyvin. Näiden jälkeen harjoiteltiin pariin otteeseen seisomisen sivulle palaamista, lähinnä hyppyä ajatellen, sillä Valella on paha tapa mennä istumaan heti kun tulen sen viereen. Nyt saatiin tätäkin parin toiston jälkeen parempaan suuntaan.

Toisella kierroksella Valen kanssa otettiin luoksetulo ja nouto. Luoksetulossa ensimmäisellä kerralla perusasento oli huono, mutta tajusin tämän jälkeen, että voisin antaa koiralle käskyn, sivu enkä tänne, sillä eihän sille ole opetettu tulemaan sivulle tänne-käskyllä, hyvä minä taas kerran. Toisella kerralla annoin luoksetulossa sivulle-käskyn ja johan toimi! Noudossa kaipasin kavereilta apua sen suhteen miten edetään jatkossa, sillä Valen saa kyllä ohjattua kapula suussa sivulle, mutta ei istumaan... Vinkiksi saimme, että opetan neidin ensin istumaan kapula suussa. Tätä ruvettiin treenaamaan ja johan homma rupesi toimimaan... Hyvä Vee!

Mukan ensimmäinen treenikierros keskittyi ruutuun. Rakensimme kentälle kaksi ruutua niin, että lähtöpaikka molempiin oli melkein sama, mutta ruudut olivat eri suunnissa. Ennen koiran ottamista autosta kävin viemässä kumpaakin ruutuun lelut. Kun lähetin neidin ekaan ruutuun kehuin liian nopeasti, joten Muka kääntyi ruudusta kohti ja tuli luokse. Uusin tämän ja nyt lelu löytyi hienosti. Sitten lähetys toiseen ruutuun, joka onnistui mainiosti. Kolmantena lähetys ensimmäiseen ruutuun niin ettei siellä ollut palkkaa, homma onnistui toisella yrittämällä. Taas paluu ruutuun nro2. Muka lähti ruutuun todella hyvin, mutta mokasin itse pysäyttämällä Muksun liian aikasin, joten se oli vain puoliksi ruudussa. Koiralle kehut ja sitten uusintalähetys, nyt meni homma nappiin allekirjoittaneenkin osalta. Kunnon leikit väliin ja samalla vaivihkaa toinen lelu ruutuun ja lopuksi vielä lähetys, joka onnistui hienosti. Hyvä jättää koira tauolle odottamaan seuraavaa kierrosta.

Toisella kierroksella otin luoksetuloa ja siinä pysäytystä. Mukalle extrahyvätmageetihanatsuosikkinamit taakse. Koska käytin purkkiruokaa ekaa kertaa takana tarvitsin avustajan vahtimaan ettei neiti karkaa kipolle. Hieman oli homma hakusessa kun halu taakse oli aivan valtava, mutta eiköhän pikkuhiljaa Muksu opi, että mitä nopeemmin tekee käsketyt asiat sitä nopeammin pääsee kipolle, saa nähä miten käy. Positiivista oli se, että neiti ei edes yrittänyt karata kipolle vaan totteli taitavasti.

Niinhän siinä kävi, että sunnuntaina piti suunnata Hämeenlinnaan ensin PON-kerhon hallituksen kokoukseen ja sen perään kevätkokoukseen. Edellisenä iltana Maiju rinpautteli ja kyseli, että kiinnostaisko tokotreenit kokouksen jälkeen ja arvata saattaa, että tottakai kiinnosti! Kokouspaikan vieressä oli vielä sopivasti meitä varten kenttä, joten treenipaikkaakaan ei tarvinut kaukaa lähtee etsimään.

Aloitimme treenit paikallamakuulla ja omistani makailemassa oli Vale. Valen molemmin puolin makasi ponit, eli Heddi ja Thirza. Valella oli todella kaunis paikallamakuun  ei liikahtanut yhtään, kerran vilkaisi hoitotäti Heddiä ja siinä kaikki. Lauantain ongelmana ollut levottomuus sivulla istumisessa ennen liikettä oli tänään jo huomattavasti parantunut eli neiti ei teputellut kokoaikaa.

Paikalla makuun jälkeen katsoin Thirzan ja Roxyn treenaamista ja hyvältähän se näytti. Vähän vinkkejä seuraamiseen ja uskon, että kohta on seuraaminen vielä parempi kuin nyt.

Valen kanssa treenasimme ensisijaisesti lauantaina kamalalta näyttänyttä seuraamista ja tänään se oli jo paljon parempi. Naksuttelin ja palkkasin neitiä useaan otteeseen.

Lisäksi vahvistin Valella liikkeestä seisomista ja maahanmenoa. Lupaavalta näyttää, että pikku hiljaa nekin alkaa onnistua. Valella otin myös luoksetulon joka oli todella mallikas sivulle tulon kanssa, mutta vauhti oli suht. hidas. En tiedä johtuiko lyhyestä matkasta. Otin luoksetulon pari kertaa uudestaan lelulla ja kyllähän sieltä Vale-koirasta rupesi vauhtiakin löytymään.

Muksun kanssa treenattiin vain luoksetuloa ja sen pysäytystä. Maijun avustuksella tein niin, että kun Muka lähtee namikipolta takaisin mua kohti Maiju laittaa namin kippoon ja pysäytän Mukan ja taas se saa palkan. Näitä toistoja otettiin ketjussa noin viisi putkeen. Ekalla kerralla Mukan oli todella vaikeaa tajuta, että nami on takana vaikka itse en ole sitä sinne vienytkään. Kun sama juttu tehtiin uusiksi oli neiti jo tajunnut todella hyvin mistä on kyse ja homma meni paljon hienommin kuin ekalla yrittämällä. Omasta mielestäni Mukalla ei kuitenkaan ole tarpeeksi halua mennä namille ja mietin, että tulevaisuudessa voisin ottaa taakse paremmat namit.

Yleisesti ottaen oli siis hyvät treenit ja oli mukava treenata Maijun ja Roxyn kanssa pitkästä aikaa!

Talvi kääntyy kevääseen ja lauantaina oli viimeiset "viralliset" tokotreenit Talasmäen Annen vetämänä, kiitokset Annelle, että olet jaksanut meitä koko talven!

Valen kanssa aloitimme ryhmäpaikalla makuulla, mitä ei olla tehty koko talvena, siis ryhmässä. Itse paikalla olo oli mitä mahtavin, sillä koira ei liikahtanutkaan ja makasi todella rauhallisesti. Sitä ennen olikin sitten ongelmia, sillä sivulla istuminen ja homman aloittaminen oli Valelle vaikeata, se liikkui kokoajan paikaltaan peruuttamalla, meni maahan tai teki jotain ihan muuta. Emme ole aikaisemmin joutuneet odottamaan rivissä, että muut ovat valmiita, joten hyvä, että tämä ongelma tuli esille, jotta osaan puuttua siihen enkä huomaa tätä vasta kokeessa, joka on muuten 2.5!

Paikalla makuun jälkeen otin Valen kanssa useita sivulla istumisharjoituksia ja pikkuhiljaa se rupesi sujumaan, joten näitä lisää! Ensimmäinen "kunnon" liike mitä harjoittelimme oli alokasluokan hyppy. Itse hyppy meni hyvin, Vale hyppäsi tarpeeksi pitkälle ja pysähtyi käskystä seisomaan paikalleen kuin tatti. Tähän asti hyppy siis kunnossa. Ongelmia tuli kun lähdin menemään koiran sivulle ja sitä ei Vale vielä kestä vaan lähtee tulemaan vastaan ja kun viimein pääsen sivulle se istuu samantien. Tähän tarvitaan vielä siis treeniä.

Seuraavaksi Valella oli tarkoitus ottaa liikkeestä maahanmenoa ja seisomista. Se homma meni ihan penkin alle, sillä Valen seuraaminen oli jotain uskomattoman kamalaa, suoraan sanoen järkyttävää. Nimittäin kun sanoin sille käskyn se loikkasi lähes metrin eteenpäin ja näin ollen seuraamispaikka oli todella edessä. Tämänlisäksi se vielä vinotti ja painoi niin etten meinannut pystyä kävelemään. Niin ja kiitos tämän tuli sitten astuttua muutaman kerran neidin varpaille, mutta omapahan oli syynsä. Monia juttuja kokeiltiin, mutta loppujen lopuksi päädyttiin siihen, että jos Vale edistää pysähdyn heti ja odotan, että se korjaa paikan. Toisena juttuna vahvistan sillä taas paljon naksuttimella oikeaa seuraamispaikkaa. Voi varmaankin katsoa peiliin, sillä seuraamista on tullut palkattua viimeaikoina aivan liian vähän.

Toinen ongelma minkä treeneissä huomasimme oli se, että kun teen kisanomaisen liikkestä maahanmenon Vale ei mene maahan, sillä se ei osaa. Tässä on taas nimittäin käynyt niin, kun treenailen yksikseni niin käännän vartaloa, että nään meneekö neiti maahan ja se on nyt oppinut sen liikkeen apuna, joten vaatiin muun pientä kääntymistä, että osaa mennä maahan. Tähän tarvitaan siis taas treenit ja apuohjaajaa silmiksi.

Takapakkia on siis tullut Valen kanssa viimeaikoina, mutta nyt sitten tehotreeniä, tosin tarvii kyllä myöntää, että olen ollut viimeiset pari viikkoa tosi laiska tokon suhteen.

Muksun kanssa treenattiin tänään luoksetuloa ja ruutua. Muksu on aikas hyvin tajunnut luoksetulon pysäytyksen, tosin tulee vielä pari koiran mittaa käskyn jälkeen, mutta pysähtyy, se on mulle se tärkein juttu! On hienoa, että neiti on oikeasti hiffanut tän jutun ja nyt otimme käyttöön takapalkan, jolloin Mukalle toivottavasti tulisi vielä suurempi halu pysähtyä. Aika näyttää miten käy.

Otimme muksun kanssa ruutuakin ihan sen takia, että itseksemme treenatessa siinä on ollut tosi pahoja ongelmia ja Muka ei ole mennyt ruutuun tai on säheltänyt muuten. Miten treeneissä sitten kävikään... Tietysti se teki täydellisen ruudun ja pysähtyi kuin unelta, joten se siitä sitten, eipä ongelma tietenkään tule esille silloin kun on paikalla ihminen jolla voisi olla ideoita. Lopuksi otimme Muksulla vielä ruudun kutsuja ja ne meni suoraansanoen ihan päin ..., joten nyt pitää muistaa ruveta treenaamaan sitäkin. Kuinkahan mä muistan kaiken mitä pitäis treenata?

Tänään käytiin Valen kanssa vierailulla Kankaanpäässä ja kohteena ell Kari Ventelä. Matkan tarkoituksena oli kuvauttaa Valen lonkat, kyynärät, selkä ja hännänpää. Näiden lisäksi tutkituttaa vielä polvet.

Jännitys oli hirveä, sillä toivoin parasta, mutta pelkäsin pahinta. Kennelliittoon lonkat ja kyynärät lähtivät seuraavilla tuloksilla A ja 0. Eli jos Kennelliitossa tulokset ei muutu niin Vale on noilta osin parasta mitä voi olla, jihuu! Polvet olivat myös terveet eli 0, selkärangassa ei ollut mitään vikaa. Hännän kuvautin, koska halusin tietää miltä Valen häntämutka näyttää ja onko sielä nikama kehittynyt väärin vai vaurioitunut. Vastaus tähän on, sekä että. Eli siellä on yksi L-kirjaimen mallinen nikama ja sitä seuraava nikama on selkeästi katkennut. Onneksi tämä löytö ei kuitenkaan vaikuta Valen kanssa harrastamiseen.

Tässä kuva mutkasta, kiitos Mikkosen Roxylle, joka otti kuvasta kuvan, kun omasta kamerasta ei ollut tohon.

Valen kanssa treenailtiin agiliitoa taas keskiviikkona. Tämän kertaisen treenin ideana oli täyspitkä ratatreeni. Kouluttelijamme Jonna oli alkuun ehkä jopa hieman juoni, sillä laittoi meidät menemään pienen pätkän ja kun se saatiin selvitettyä niin tuli toteamus, että "ei jäädä viilaamaan tätä, pääsette tekeen sen vielä uudestaan". Sama toistui vielä kahteen kertaan ja paljastuihan lopulta tavoitekin. Olimme nimittäin menneet 23 esteen radan pätkissä ja lopuksi oli vuorossa sama rata, mutta kokonaisuudessaan yhdellä kertaa.

Mutta paluu hieman takaisin päin. Kolmannessa ja samalla viimeisessä pätkässä mä halusin ehdottomasti saada keinun radalle, sillä viime viikon treeneissä se meni tosi hyvin. Sain kuin sainkin tahtoni läpi ja keinu saatiin viimeiseksi esteeksi. Valen kanssa muisteltiin alkuun keinua ja tein uhkarohkean teon ja annoin keinun laskea omalla painollaan ilman hidastamista ja paukahtamisen vaimentamista. Riski oli onneksi tällä kertaa sen ottamisen arvoinen, sillä Vee ei ollut moksiskaan kolahduksesta tai nopeasta kääntymisestä vaan oli heti valmis tekemään saman uudestaa. Tuntui jopa siltä, että se tykkäsi esteestä enemmän nyt kun se kolahti ja meni lujaa, joten tytöllä on nyt periaatteessa kisavalmis keinu.

Mutta siihen kokonaiseen rataan. Alku meni todella hienosti melkein voisi sanoa, että jopa täydellisesti. Ensimmäinen virhe tuli radan loppupuolella, kun jouduin päästämään koiran eteen ja jäin sen verran taakse etten ehtinyt työntämään sitä esteelle joka oli 90 asteen kulmassa. Siitä siis inasen ohitse, mutta nopeasti ja sujuvasti saatiin se kohta korjattua. Seuraavana esteenä oli puomi ja siinä Vale tuli alas asti, mutta ei pysähtynyt alastulokontaktille, joten palautin sen sinne. Loppuosa menikin sitten taas mahtavasti. Ja viimeisenä esteenä ollut keinu aivan mainiosti ja keinun alastulolle Vale tajusi tehdä todella hienon two on - two off -kontaktin. Hienosti meni siis ensimmäinen täyspitkä rataharjoitus tai siis ylipitkä rataharjoitus. Jos oltaisiin oltu kisoissa tuloksena olisi ollut 5vp, sillä silloin en olisi palauttanut koiraa puomille. Mahtava treeni siis.

Treenien lopuksi otin Valella vielä pari vauhdikasta puomi - keinu yhdistelmää, joista taas ekalla kerralla puomin kontaktilta palautettiin, mutta keinu onnistui moitteettomasti. Uusintayrityksessä puomikin onnistui, mutta tätä vauhdikasta puomia pitää meitin siis vielä harjoitella, mutta kaikenkaikkiaan erittäin mahtavat treenit, hyvä pikku-Vee!

Niinpä niin, Valen eka juoksu on takana ja murkkuikä koittanut ja se näkyy. Eilen oltiin agiliitotreeneissä ja voihan ... Lähes kaikki meni ihan persiilleen, neidillä kun tuntui olevan oma tahto eikä mitään muuta. Ekassa ratapätkässä oli mukana keinu ja koska sitä me ei osata niin sitä me ei haluttu tehdä ja mun piti ohjata Vale keinun sijasta putkeet. Mutta mitä Vee sitten teki! Se päätti mennä keinun, onneksi sillee rauhallisesti eikä mitään puomityyliä. Onneksi tajusin ja saatiin este meneen hienosti. Sitten jäätiinkin radan sijasta opettelemaan aluksi keinua ja se tuntuu olevan neidille uusi rakkauden kohde, sinne piti päästä ihan kokoajan. Tästä ollaan joskus Tommin kanssa puhuttukin ja todettu, että kun muut koirat pelkää keinua alkuun niin ponit ne rakastuu siihen, niitten mielestä se on hauska este ja näinhän siinä tais meidän kohdalla käydä, seuraavalla kerralla sitten ruvetaan keinulle lisäämään laskuvauhtia ja jossain vaiheessa kolahdusta.

Keinutreenit jälkeen menimme sitten koko ratapätkän ja otettiin radalle keinukin mukaan, tosin avustettuna. Rata meni melkein ok, mutta pujottelulle menossa oli pieniä ongelmia ja Vale hakeutui putkeen, joka oli ihan vastakkaisessa suunnassa. Ratkaisu löytyi sillä, että itse jätin koiraa edeltävillä hypyillä, jotta omalla liikkeellä sain sen käännettyä kepeille.

Toinen ratapätkä olikin sitten totaalinen painajainen. Neiti päätti, että se ei osaa pujotella tai siis ei halua ehkä ennemminkin. Tuli kepeiltä ulos ihan miten sattuu ja koska sattuu, sisään meni kyllä hienosti. Päädyimme Jonnan kanssa siihen, että sanon tiukan ei:n jos se tulee keskeltä pois, koska Valehan osaa pujotella se on tiedossa. Tämä toimi ja pääsimme kuten joten jatkamaan matkaa, tosin keinu tuntui huutavan Valen nimeä kokoajan ja se meinasi suunnata keinulle niin kesken radan kuin aina niissä pienissä väleissä kun mietittiin, mitä nyt tehdään. Vale on siis RAKASTUNUT keinuun, voihan...

Viimesessä eli kolmannessa pätkässä tuotti kepit taas aivan samoja ongelmia kuin edellisellä radalla ja totesimme, että kun saadaan yhdet hyvät kepit alle jätetään siihen ja annetaan juttujen hautua. Keinu oltiin tälle pätkälle käännetty toiseensuuntaan ja Vale ei ihan osannut hahmottaa sille menoa, mutta kun keinu löytyi niin johan mentiin ja allekirjoittaneelle tuli jopa vaikeuksia kutsua koiraa luokse kun se HALUSI mennä keinulle.

Kahdessa viimeisessä ratapätkässä oli mukana myös Valelle toinen uusi este eli pöytä. Vale meni ekalla kerralla pöydälle ihan ok ja kun syötin sille namia siellä, niin eihän se meinannu lähtee pois ollenkaan. Myöhemmin pöydälle mentiin siis vauhdilla. Päätelmä tästä siis, että mihin tahansa mennään ja niistä tykätään kun namia on tarjolla PONI on siis AHNE!

Mukan agiliitotreeneistä loppuun pieni kommentti. Nyt ollaan käyty kaksi kertaa sairasloman jälkeen treeneissä ja ne on mennyt ihan ok. Nyt tosin olen huomannut, että Muka on tosi surkee kääntyjä, ennen pidin sitä huonona, mutta nykyään se tuntuu ihan kamalan surkeelta, johtuen varmaankin siitä, että Vale on taas aiva sika magee kääntymään. Näin siinä käy kun pääsee tiettyyn tuntumaan niin sitten kaikki muu rupee tuntuun kamalalta eli nyt alkaa kääntymistreenit Muksulla.

Innolla odottelen tulevaa viikonloppua, sillä meitin tytöille on luvassa Alatalon Vapun hyppyseminaari, mielenkiintoista kuulla miten ruvetaan nyt hyppimistä treenaamaan. Valehan on ihan alussa vielä näissä jutuissa ja koenkin, että se varmasti saa hyvää antia kurssilla kun tilanne on lähestulkoon 0. Mukan kanssa taas odotan löytyykö keinot parantaa sen hyppytekniikkaa eli sellasella mukavalla tavalla jännitän ja odotan tulevaa viikonloppua.

Me oltiin tänään lähes koko päivä hallilla ja teemana oli tokoilu. Muka aloitti tokon aamupäivän ryhmässä ja sitten iltapäivällä oli Valen vuoro.

Mukalle käytiin hakemassa uusia treenivinkkejä kaukokäskyihin, tunnistusnoutoon ja seuraamiseen. Kaukokäskyjen kohdalla tunsin itseni samalla tyhmäksi ja iloiseksi, sillä Muka oli aivan MAHTAVA se teki todella ideaalit vaihdot ja takapää pysyi kokoajan paikoillaan. Nyt näyttää siis siltä, että pahimmasta ollaan kakejen kanssa selvitty ja nyt vaan hiomista, hiomista ja hiomista. Koitettiin tänään myös muutaman kerran sitä, että otan useamman vaihdon peräkkäin ja vasta sitten palkkaan. Ei meinannut alkuun Muksu oikein ymmärtää, että maasta seisomaan nousun jälkeen pitäisi mennä vielä maahan saati, että maasta pitäisi vielä nousta. Mutta eiköhän sekin opita ajanmittaan kun vaan treenaillaan ja opetan neidille, että vaihdosten määrä kasvaa ja vasta sitten palkataan. Istu-seiso meni myös suhteellisen mallikkaasti ja ainut mitä siinä pitää todella työstää on seisomasta istuminen, sillä Muka peruuttaa siinä jonkin verran. Saatiinkin sellainen vinkki, että koira ihan seinän viereen, jotta se ei pysty pakittaan. Mutta hurjan tyytyväinen olen muksuun, sillä se on mennyt talven aikana kakejen kanssa ihan älyttömästi eteenpäin.

Seuraavaksi otettiin tunnaria. Sitä me ei olla treenattu oikeastaan ollenkaan ja saatiin hyviä vinkkejä, kuten namien viljeleminen kapuloiden väliin ja niin ettei siellä ole sitä omaa kapulaa ollenkaan. Vasta kun tämä onnistuu lisätään oma kapula ja kun koira on syönyt ja rupee haisteleen naksulla vahvistetaan oman kapulan kohdalla. Myös oman kapulan opettamiseen saimme neuvona kumihanskakäden ja normikäden...

Viimeisenä hommana Mukalla oli seuraaminen, siinä se edisti jonkin verran ja Sarin vinkkinä oli, että jos edistää pysähdytään samantien tai sitten ite pakitan pikkasen jolloin Muka oppii ettei etenemisellä saavuta mitään. Lisäksi käännösten hiomiseen saimme vinkkejä, jotka ovat niitä samoja mitä Valella olen jo ottanut. Tässä sen taas huomasi, että kun Muksulle ei ole koskaan opetettu kunnollisia käännöksiä niin nyt sitten aloitetaan se homma alusta. Lisäksi vinon perusasennon vinkiksi saimme takapään liikuttamistreeniä eli pyörin hitaasti vastapäivään ja koiran pitäisi kokoajan peruuttaa sivulla.

Ruokatauon jälkeen oli vuorossa sitten Vale-koiran treeniryhmä. Valella aiheina tänään nouto, ruutu ja jättöliikkeet. Aloitimme noudolla. Noudon alussa tosin huomattiin, että Valen perusasento on vajaa ja sitä ruvettiin korjaamaan eli Sari naksautti aina kun Vee tuli oikeeseen kohtaan. Tässä meillä on ollut ongelmana se, että ite en nää onko koira oikeassa paikassa ilman, että käännyn kohti ja Vee on oppinut, että siitä vartaloliikkeestä se korjaa asennon oikeaksi, nyt siis hiomaan vaan sitä. Mutta sitten siihen noutoon. Nyt opetan Valelle sen, että se nostaa kapulan läheltä maasta ja  tuo lähemmäksi, pikkuhiljaa kun se tulee paremmin ja paremmin käsken sen tulemaan sivulle kapula suussa. Tämän lisäksi opetamme sivulla ihan peruspitoa.

Valen toisena aiheena oli ruutu. Ruudussa ongelmana on se, että Vee ei hahmota missä ruutu on vaan menee kyllä sitten hienosti kun siellä on kerran käytä. Nyt teimme niin, että näytin Valelle kädellä ruudun ja sitten lähetin. Hienosti toimi. Vaihdoimme joka lähetyksellä suuntaa mistä ruutuun mentiin ja neiti oli todella MAGEE, eli itse ruutu on aika pienestä kiinni, koska Vale osaa jo tosi hyvin sen, että ruutuun mennään kosketusalustalle seisoon, kohta siis sitä pitää ruveta häivyttämään, mutta kaikki aikanaan.

Viimeisenä jättöliikkeet ja erityisesti seisominen. Aluksi annoimme kuitenkin näytteen maahanmenosta ja se oli hieno, tosin itse olisin ehkä inasen toivonut vielä sähäkkyyttä vaikka nyttenkin se meni nopeasti heti käskyn saatuaan. Seisomisessa otimme aluksi käsimerkillä ja loppujen lopuksi pääsimme siihen pisteeseen, että mitään käsiapua ei tarvittu vaan Vale pysähtyi täysin itsenäisesti WAU. Vinkkeinä varmuuden ja nopean pyshtymisen harjoitteluun saimme sen, että peruutan ja annan liikkeestä käskyn. Aluksi pitää seisomisessa käyttää käsimerkkiä, sillä Vee tarjoaa maahanmenoa, koska tätä tekniikkaa ollaan viimeksi käytetty maahanmenon harjoitteluun, mutta eiköhän tuokin tuosta pikkuhiljaa hioudu.

Meillä oli tänään siis aivan mahtavat treenit ja molemmat tytöt oli todella päteviä ja saatiin monta uutta vinkkiä joita nyt sit vaan treenaamaan ahkerasti, sillä toukokuun alkuun ei ole enää pitkä aika ja silloin on Valen ensi esiintyminen tokokentillä. Mukan kanssa taas pitää pikkuhiljaa jättää noi kaukojen seisomiset pois ja keskittyä pelkkään istu-maahan-istu, ettei kokeessa homma mene niin, että neiti tekee hienot seisomiset, mutta koska istumiset on unholassa jää pisteet saamatta. Pientä hiomista siis molemmilla ja sen jälkeen toukokuu - tervetuloa!

Muka on pikkuhiljaa palaillut agilityn pariin, huomenna maanantaina on ekat viralliset treenit kohdun poiston jälkeen. Muutamia kertoja ollaan jo esteillä käyty ja voihan... neiti on meinaan aikas innoissaan ja koko homma on mennyt aika sähläykseksi ja haukkumiseksi kun joku on vähän innoissaan.

Lauantaina pääsimme jo melkein "totisen" agilityn pariin kun Minna kävi pitämäss pujottelutreenejä. Treenit oli jonkun "gurun" kehittämä ja se on jaettu 7:teen vai 9:sään luokkaan en muita, mutta kuitenkin. Homma alkaa koirasta riippuen tasolta yksi tai nolla ja jokainen luokka pitää sisällään viisi eri ohjausta, kun hommat on saatu onnistuun yksitäisessä tehtävässä järjestyksessä siirrytään seuraavaan. Muksun kanssa aloitettiin siis ykköseltä ja se meni ihan ok, ja kyseisen luokan kanssa ei ollut ongelmia. Toistoja kuitenkin tuli alkuun sen verran, että kun päästiin kolmosluokalle ei meinannu enää takana leikkaukset onnistua vaan Musku kääntyi katsomaan ohjaajaa. Tässä vaiheessa totesiin, että nyt jää leikki kesken, koska neiti alkoi hieman väsyä.

Muka pääsi huiliin ja otin sen pikkasen myöhemmin lisää treenit ja nyt päästiin läpi kaikki viisi luokkaa eli seuraava luokka on jo tosi vaikee, vitos ja nelos luokan haasteina oli mm. kutsuhypyt sillä koira jätetään esteen taakse ja näillä luokilla kepeille on 90 asteen kulma. Itse menen keppien loppuun kutsumaan koiraa ja sen tulisi itsenäisesti ilman käsimerkkiä hakee keppien alotus ja pujotella loppuun. Mukalta onnistui hienosti neloluokan kutsuhyppy, koska kyseessä oli kiertokulma. Vitosluokalla taas kyseessä oli avokulma ja Muksu haki ekalla kerralla kakkosväliin. Toisella toistolla sama juttu. Tämän jälkeen siirsin koiran esteen eteen jolloin homma inasen helpottui, nyt annoin myös hieman kädellä apua ja tuli onnistuminen, sitten sama uudestaan ilman käsimerkkiä ja taas toimi. Sitten vielä Muka hypyn kautta tähän kulmaan ja sekin meni hienosti. Aivan sigamagee koira siis vaikka avokulmat onkin meitin heikoin lenkki. Nyt vaan harjoittelemaan seuraavia luokkia ja ehkä palataan noihin jo läpästyihinkin... Mutta mikä tärkeintä Muka on nyt 5-LUOKAN KOIRA ja pääsi 6-LUOKALLE!

Vale-koirakin sai oman osansa pujottelutreenistä. Itseäni jännitti eniten ne kutsupujottelut, koska en ole koskaan kutsunut koiraa keppien päästä vaan aina olen mennyt rinnalla. Aluksi kuitenkin suora lähetys, jossa ekalla kerralla mentiin väärin alotukseen, onneksi Minna oli kiltti ja antoi meille ilmasen uusintayrityksen. Tämä yritys onnistui ja siirrytiin toisen puolen ohjaukseen. Tässä Vale oli ihan huippu ja pujotteli niin valtavaa vauhtia etten itse ehtinyt edes pujottelun loppuun kun Vale oli jo pujotellut, mageeta!! Sitten vuorossa oli se kutsupujottelu voi luoja, että mua jännitti. Vale tuli hienosti oikeeseen väliin, mutta ei pujotellut kaikkia välejä, saatiin taas ilmanen uusinta, mutta siinä sama ongelma. Yritettiin helpotettuna vielä muutama kerta ja lopulti testattiin sitä, että olen nenä samaan suuntaan kuin koiralla eli en seiso sitä kohti ja johan toimi. Päättelimme siis, että Vee ei osaa pujotella jos meillä ei ole sama rintamasuunta. Saatiin kuitenkin ykkösluokka suoritettua kun tämän jälkeen takanaleikkaukset meni ihan nappiin. Sitten siirryttiin luokalle nro 2. Homma onnistui hienosti sieläkin, tosin kutsupujottelua hieman helpottaen ja siihen me sitten homma jätettiinkin sillä erää.

Tauon jälkeen koitin Veellä vielä kakkos ja kolmosluokkia ja saatiin molemmat onnistuun suhteellisen kivuttomasti. Koitettiin vielä vähän nelosluokkaakin ja sekin meni täydellisesti kutsupujotteluun asti, johon lopetimme. Eli nyt Vale treenaa jo nelosta, neiti on siis aivan mahtavan uskomattoman MAGEE! Mun pieni lapsi on siis aivan sikahyvä pujottelija, eikä me olla tollasii vaikeita juttuja ees opeteltu, neiti vaan on oppinut ihan ite, olo on siis todella YLPEÄ! Vale on siis suorittanut 3-luokan ja eikun keskittyyn neloseen. Niin ja Vee on ihan mahdottoman hyvä hakeen sisäänmenoja mikä oli tän treenit tarkoitus.
(Sorry hehkutus, mutta kun mä oon niin onnellinen ja ylpeä!)

Niinhän siinä sitten kävi, että kuukausi on mennyt edellisestä kirjoituksesta eli alkussa olin aktiivinen ja nyt taas patalaiska. En tosin ole ollu laiska koirien kanssa treenaamisessa, kirjoittamisessa vaan...

Viimeisen kuukauden teemana on Mukalla ollut kaukojen maasta seisomaan nousu, nouto, luoksetulo + luoksetulon pysäytys ja peruutus. No tossahan noita aiheita on ollut kuukaudelle jo vaikka muille jakaa. Kaukojen seisominen on pikkuhiljaa edistynyt eli sieltä suuresta montusta ollaan pikkuhiljaa pääsemässä päivän valoon jees! Muka on siis pikkuhiljaa tajunnu mitä seis-käsky tarkoittaa ja on ruvennut itse tarjoamaan nousemista. Kun neiti tarjoaa itse niin silloin se ei edistä ja olen ajatellutkin, että nyt annan sen tarjota ja otan käskyn kunnolla mukaan vasta myöhemmin. Nouto on lähtenyt sujumaan todella upeasti pikkukapulalla ja neiti tulee hienosti suoraan sivulle kapula suussa. Lisäksi Musku on rauhoittanut kapulan mälväämistä ja suussa pyörittelyä selkeästi kun se tulee sivulle eli oletettavasti eteentulo on ollut sille liian ahdistavaa.

Luoksetulon sivulletulo on kanssa edistynyt jo huimasti ja Muka hakeutuu hienosti suoraan sivulle ja viimeistelläkseen loppuvaikutelman se oikein hypähtää vauhdissa ilmassa ja kääntää itsensä sivulle, joten hienoa jollei jopa täydellistä. Nyt kun tämä sivulletulo on saatu periaatteessa kuntoon ollaan ruvettu taas pähkäilemään luoksetulon pysähdystä. Kun niin monet keinot on kokeiltu niin uusimpana on se, että jos Muka valuu käyn palauttamassa sen kohtaan, johon sen olisi pitänyt pysähtyä ja palaan takaisin kutsumispaikalle. Kehun koiraa tämän jälkeen, mutta en palkkaa. Sitten otetaan liike uusiksi ja katotaan onko palautus tehonnut. Muutaman kerran ollaan tätä tehty ja palautuksen jälkeen Muka on tehnyt muutaman todella hienon pysähdyksen, joten nyt näyttää hyvältä, mutta katotaan miten ajankanssa käy. Paljon ollaan siis Muskun kanssa menty eteenpäin, mutta paljon pitäisi taas treenata oikeeseen suuntaan sentää ollaan taas menossa.

Vale-koira on keskittynyt viimeaikoina sivulletuloon, luoksetuloon, liikkeestä seisomiseen ja noutoon. Valen sivulle tulo on mennyt huimasti eteenpäin ja se on jättänyt lähes kokonaan hyppimisen pois, enää ei siis tarvitse keskittyä pelkkään lyhyeen sivulle tuloon vaan ollaan päästä treenaamaan luoksetuloa pitkällä matkalla ja perusasennon kanssa. Muutamissa ekoissa toistoissa Vale yleensä jää hieman vinoon, mutta toistojen jälkeen se tajuaa, että vaaditaan suoraa perusasentoa, että palkka tulee. Liikkeestä seisomisen kanssa oli aikaisemmin ongelmana se, että seuraaminen meni jätättämiseksi ja vee tarjosi itsenäisesti seisomista. Tämä ongelma saatiin pois palkkaamalla seuraaminen välillä eteenpäin ja nyt homma toimii eli seuraamista voidaan harjotella samaan aikaan kun liikkeestä seisomistakin. Liikkeestä seisominen onnistuu suht hyvin, mutta vielä tarvitaan kädellä apu, jotta neiti pysähtyy.

Noutoa ollaan otettu vielä vanhalla tavalla eli palkka heti noston jälkeen ja välillä vaatimus siitä, että kapula pitää tuoda suhteellisen lähelle. Nykyään vee ei enää ennakoi pudottamalla kapulaa tai jättämällä kokonaan nostamatta. Eteenpäin ollaan siis menty ja oppimista on tapahtunut tuossa pienessä päässä. Seuraavaksi pitäisikin ottaa sitten pitoharjoituksia. Ne tosin pitää tehdä nopeana kuurina, joten odottelen hetkeä jolloin tiedän, että on aikaa tehdä toistoja päivittäin.

Tälläiset päivitetyt kuulumiset siis meitin tyttöjen tokotreeneistä